näppiksen spacen alla on varmaan jotain paskaa, kun haluu tehdä tiheetä. ei pitäis johtua tunnottomasta kädestä.

mut ei auta kun alkaa kirjottaa, että näkee layoutin.

pari vuotta sit sain luotuu tänne sellasen yksinkertasen, siistin, minimalistisen mustavalkosen blogin vain mulle itelleni, jota oli ihana päivittää spontaanisti. ehdin kirjottaa viitisenkymmentä päiväkirjamerkintää kunnes se prosessi kuivu ainakin sillon toimimattomaan käyttikseen ja jätin sen sikseen. pelastin tekstit ja tuhosin blogin äskettäin.

kuvittelin et blogger olis helppo ja tuttu ja siirtyisin taas sinne, mut en löytäny asetusta jolla saisin lopullisen merkinnän sen näköseks kuin haluun, julkastun postauksen siis. ylipäätään ärsyttää käyttikset jotka päättää asioita tekijän puolesta. hermostuin ja turhauduin ja aloinkin vaan syödä ja lukea, ja sit nukkua.

nyt yritän uudestaan taas täällä. ja voi helvetti jos tääkin pieni kirjottamisen palo haipuu siihen että näppis ei toimi kunnolla.

voinko kiroilla teksteissäni? kysyn siis itseltäni. kokeilen. no kai nyt helvetti voin sanoa. kiroileminen, ainakin vitun viljely on musta vähän mautonta ja tökeröä, teinimäistä. se niinku vie pohjaa useimmilta asioilta, syö niiden autenttisia merkityksiä. länttää ne. jatkamme helvetillä, se on hyvä. kiroilemattomuus kun ei myöskään oo aitoa mua.