taas mä istun tässä uudenvärisessä ja uudella tavalla leikatussa kuontalossa. vaihdoin tosi pitkät ja tosi tummanruskeet hiukset vaaleen kuparinvärisiks ja lyhyemmiks.

ehkä joku voi ajatella et tossapa mielenkiintonen ja persoonallinen tyyppi, jaksaa pitää huolta ulkonäöstään. varmaan joku monipuolinen, jännittävä ihminen, kun sen tukkatyylikin uudistuu puolen vuoden välein ihan täysin. mut valitettavasti kaikessa on oikeesti kyse vaan siitä iäisyyksien toiveesta, et kunpa vihaisin itteäni tällä kertaa vähän vähemmän.

oon lapsesta asti halunnu yksinkertasesti olla joku muu kuin minä. ehkä sellasen vois tulkitakin seikkailunhaluks - ellei se ois vaan ihan hemmetin surullista.