eilen ois kirjotuttanu mut tää sivusto oli alhaalla koko päivän. ollu aika kammottavia ajatuksia päässä tällä viikolla, mut jotenki oon kaivanu itteni ylös kuopista, jotka on ilmaantunu tosi yllättäen ja sumentanu todellisuudentajun. tai, kuten oon ajatellu viime aikoina: ehkä ne on todellisuutta ja tää normaaliks kutsuttu on illuusiota.

no jaa, ehkä maailma ei oo aivan noin mustavalkonen. sekavia, pelottavia aikoja henkilökohtasella tasolla. en oikein tiedä mikä mua vaivaa, onks tää joku uus ongelma vai jotain tosi pitkään kasaantunutta ja omillaan eltaantunutta kuonaa.

ainoo millä lopulta jaksan on tosiasia, et oon selviytyny tähänkin asti, tavalla tai toisella. mun selviytymisprosentti jopa täysien katastrofien jälkeen on 100, ja sehän on huipputulos, johon tekis mieli luottaa myös todennäkösyyksissä. onneks se tunne, et on selviytyny kammottavista kuopista, se helpotus, kun se kaikki paha meneekin pois, on vahvempi edelleen ja siks selviytyminen on vielä toistaseks sen arvoista.