tuuli nousee, alkaa varmaan sataa pian. lannotin nurmikon illalla nimenomaan sadetta silmällä pitäen. onneks naapuritkin oli mietiskelly ton yhden lahoavan kuusen kaatamista samalla kun harventaisivat meidän välistä muutakin. annettiin vapaat kädet. ei tarttis pelätä joka myräkässä et onko tää se myräkkä. nyt sanotaan aamu-tv:ssä että tulis jopa räntää myöhemmin.

luin härkösen toisenkin romaanin kenraaliharjoitus puolivahingossa melkein loppuun. sen uudempi tuotanto on kyllä tasoa harlekiini +. todettakoon se nyt. etenkin tossa joka käsittelee parisuhdetta ja seksuaalisuutta. alan uuvahtaa samankaltaisiin kertojaääniin ja päähenkilöihin. sivutolkulla jatkuvat dialogit väsyttää. takakansissa niitä kehutaan aina jäljittelemättömiksi, viiltäviksi tai teräviksi. no joo, onhan ne hyökkääviä, kun härkönen ei kai osaa keksiä muunlaisia hahmoja enää. jäljittelemättömiä? osaa kyllä jäljitellä itse itseään.

uhh. mulla on nyt ollu vissiin liikaa samaa kirjailijaa käsissä liian lyhyessä ajassa.

kirjasto aukeaa tänään hitusen enemmän, eli ainakin joihinkin hyllyväleihin pääsee kohta hypistelemään! odotan edelleen et saisin saapumisilmotuksen eeva kilven kuolinsiivouksesta. ehkä tässä välissä ehdin lukee viel jotain muuta, kuten vaikka sen ullmanin. kaipaan rauhallista vanhemman polven pohdintaa näiden levottomien naisten sekaan.

koleaa on. viltti ei tahdo riittää. ehkä ens viikolla alkava kevät on entistä suloisempi aurinkoineen.