oon taas nähny samoja unia samoilla asetelmilla. syöminen, juominen, taidehommat, jotain kieroja seksuaalisuuksia, aikataulut, kiire ja väärinkäsitykset, ulkonäkö - lisäks jostain jeesuksen syystä muiden ihmisten tai julkisten vessojen kaappien sisällöt, mitä purnukoita ja tuotteita peilikaapeissa tai suihkuhyllyissä on. yks mikä on toistunu myös nyt jonkin aikaa on entisen avopuolison ja sen nyksän vierailut tai mun vierailu niiden luona. joskus on mun vastuulla hoitaa niiden lapsia, ja toisaalta useimmiten eksä haluaa jollain tasolla palata mun kanssa vanhaan, ja se on aina yhtä hämmentävää, koska se ei hirveemmin yritä peitellä sitä nyksänsä läsnäollessa. melkein kaikissa mun yöunissa myös uidaan, eikä koskaan kunnollisissa luonnonvesissä, vaan altaissa tai vesistöissä joita on vähintäänkin jatkettu ihmisen rakennelmilla. viime yönä annoin systerille synttärilahjaks ison poreammeen, tai pikemminkin se oli poreallas.

päikkäreillä en näe ikinä unia. tänään päätin jättää päiväunet väliin, koska nukuin sentään aamulla vähän tavallista pidempään. katoin yöllä yhtä murhaoikeudenkäyntiä taas myöhään. onneks oli vapaapäivä. mut ens yönä täytyis nukkua kuin ihmiset niin yritän sinnitellä, et yöuni olis sikeempää ja jaksaisin paremmin töissä.

valmiiks jo snadisti ahdistaa, kun on taas päivä, et kaks tutuinta työkaveria on paikalla, eli kuluttamassa aikaa mun työpisteellä ellei niitä komenneta jonnekin. en harmistu jos jompikumpi tai molemmat jää himaan. jos molemmat tulee, toivon, et ne saa toisistaan seuraa jotta mä pystyn keskittymään hommiini taustalla. annoin itelleni tavotteeks saada kaks aiemmin alotettua duunia valmiiks, ja jos aikaa jää, suunnitella seuraavaa juttua. tuskinpa jää, tai ainakaan ylimäärästä energiaa.

senkin takia tulin taas yöks ateljeelle. alko olla varsin huonovointinen ja -tuulinen olo kun en oo ollu hetkeäkään yksin muulloin kuin nukkuessani sitten viime viikon. toivottavasti selviin huomisesta ilman sitä kaikennuuduttavaa ylikuormitustilaa.

loppuillan aion lukea, piirtää, ja kattoa sen murhaoikeudenkäynnin kiinnostavimmat osiot loppuun (epäillyn ristikuulustelun ja patologin lausunnon).

asia joka ei koskaan tuu uniin, on nää murhadokkarit ja vastaavat. mä pystyn nukahtamaankin niitä kuunnellen. mitä enemmän todistusaineistoa ja aitoa materiaalia vaikkapa rikospaikoilta, sitä syvemmälle meen niihin. saatan helposti kattoa vaikka 25 tuntia oikeudenkäyntiä jos tapaus on mielenkiintonen. ainoastaan sillon tekee pahaa jos kyseessä on lapsiin tai eläimiin kohdistuvia keissejä. niiden kanssa meen pois tolaltani melko helposti enkä haluu nähdä enempää.