kolmen viikon joululoma alko perjantaina, mut vieläkään en oo oikein tajunnu sitä. sain oman pitkän artikkelini suomeks valmiiksi torstaiaamuna ja perjantain vastasena yönä editoin viimeset silaukset enkkukäännökseen. kirjotin luonnon hyväätekevistä vaikutuksista aivoihin ja mielenterveyteen. oli liikuttavaa saada vihdoin palautetta mun perehdyttäjältä, joka on tosi tarkka kirjotustöissä, tehny viestintäalalla pitkään töitä ja julkassu itekin kirjoja, et mun tekstiä ei tarvii kuulemma editoida ollenkaan. se julkastaan sellasenaan. toinen tiimiläinen luetutti mun niiden artikkeleista tekemät enkkukäännökset englantia puhuvalla miehellään, enkä kuulemma sujuvammin ois voinu kieltä käyttää. jee.

torstaina pidettiin mun läksiäiset samalla kun oli kutsuvieraiden iltamyynti yhden eettisen brändin toimitiloissa. ostin itekin muutaman vastuullisen joululahjan. join pari lasia skumppaa (en oo juonu mitään alkoholia yli kaheksaan kuukauteen), ja sain lähinnä hirvittävän päänsäryn. kupliva autto sinänsä vähän sellaseen vaivaantuneisuuteen siinä kohtaa kun myymälä alko täyttyä jostain somevaikuttajista ja mä yritin pakoilla lähikontakteja taustalla ffp2 naamassa, mut sit alko vaan hirvee hedari joka jatku myöhään iltaan asti kunnes otin lääkettä himassa. eli ilman alkoholia voi kyl aivan hyvin elää. osittain päänsärky saatto kyl johtua myös maskista, mut jäin miettii et tarviiko vaivaannuttavissa tilanteissa ylipäätään väkisin notkua, jos skumppa on ainoo joka tuo helpotusta - eikä se ees tuonu. ihan mieluusti jään himaan kuivin suin sen sijaan. halusin silti osallistua et sain annettuu mun kiitoskortit tiimiläisille ja sanottua heipat. sain itekin läksiäislahjoina tuotteita ja kirjoja. meiän yhteistyö jatkuu tulevaisuudessa taiteellisissa ja kirjallisissa hommissa vaikka mun työharjottelu päätty.

tän vuoden työt on siis taputeltu. laskeskelin et oon jotenkin kummallisesti selvinny 12 viikon duuneista ja niiden päälle ryhmämuotosista kuntoutusjaksoista ilman yhtään poissaoloa. kohta tulee neljä vuotta sairastumisesta eli saikulle jäämisestä, ja nyt jaksoin viis päivää viikossa koko syksyn. aivot ja keho on toiminu, ainoastaan hormonit on ollu haaste. vaikken antanu niidenkään lannistaa mua lopullisesti, kyl mua silti joka kuukausi jännittää, et miten pahana ne seuraavalla kerralla yrittää tuhota mun mielenterveyden.

kävin allekirjottamassa sopimuksen päihdepuolen harkkaan joka alkaa tammikuussa. ainakin ne ihmiset joita oon siellä tähän mennessä tavannu on ollu tosi jees. haastattelussa nää kaks jotka oli mun kanssa keskustelemassa varotteli, et siellä on ollu nyt jonkinlaista negatiivista ilmapiiriä ja juoruilua, mut mä sanoin et yritän parhaani mukaan pysyy erossa sellasesta ja keskittyy positiivisiin asioihin. näkee sit käytännössä vaikuttaako se oletettu ilmapiiri mihinkään mitä mä teen. lähtökohtasesti en vois vähempää kiinnostuu draamasta enkä kerro ikinä mitään negatiivista eteenpäin, mut toisaalta oon niin herkkä vaistoomaan huonoja energioita, et onhan siinä riskinsä et varsinkin sit pms:n paskamyrskyssä joku sellanen saattaa muhunkin yltää ja jäädä vaivaamaan. nää mun tapaamat mies ja nainen jotka sit perehdyttää mut duuneihin sano, et niille tulee musta vahva fiilis että mä pärjään kaikkien kanssa, ja niin mä kyllä pärjäänkin.

välillä mietin et pitäiskö siirtää syrjään tätä omaa optimistisuutta ja suorastaan sinisilmäsyyttä, niin en sit pettyis aina kaikkeen niin herkästi, mut emmä osaa. otan aina sen riskin, et ajattelen kaikista uusista ihmisistä ja tilanteista hyvää ja oon innoissani.

87368.jpg

keksittiin tällä viikolla mulle uus diagnoosi (kävin moikkaa ihmisiä ekasta harkkapaikasta) - joulupsykoosi! en tajua mikä hitto siinä on, et joka vuosi oon aivan varma etten oo pätkääkään jouluihminen, kunnes pyhien lähestyessä asioita vaan alkaa tapahtuu mun ympärillä. ikkunoihin ja tuijiin ulos syttyy valosarjoja, mä leivon jotain hemmetin karpalokuivakakkuja ja koristelen pipareita. äskenkin prisman ostoskoriin ilmesty sekä tummaa että vaaleeta glögiä. emmä ymmärrä. mun piti olla SATAN'S LITTLE HELPER.