yritin ettiä ihan muita asioita kun youtube ehdotti ysärikompilaatiota. sukelsin music televisionin nostalgiaan ja katoin jotain yheksän tuntia retrotelkkaria, koska halusin muistaa aina lisää. vaikkei köyhässä lähiölapsuudessa ollu paljoa, oli sentään mtv ja cartoon network! tosi erityisesti jääny mieleen musavideot, koska ne oli ala-asteella oikeestaan ainoo linkki ulkomaisiin artisteihin ennen kun oli edes nettiä. muut vaihtoehdothan oli radion kuuntelu, levyjen kopiointi kirjaston tai kavereiden (isoveljien) cd:iltä kaseteille ja joku mustamäentori. aloin viidennellä kuunnella grungea ja vähän metallia ja oli ihan mahtavaa nähdä nyt kuinka hitsin hyviä bändejä sillon oli yhtä aikaa pinnalla, ja jotka voin edelleen allekirjottaa soittolistalle: pearl jam, r.e.m., nirvana, soundgarden, depeche mode, alice in chains, prodigy, the smashing pumpkins... omituista ja lohdutonta myös tajuta et tossakin listassa on jo neljä keulakuvaa jotka on sittemmmin kuollu suoraan tai epäsuoraan itsemurhaan.

ja sit ihan vaan yksittäiset kauniit kitarabiisit jostain vuodelta nakki. ne on läpeensä ysäreitä myös siinä kuinka kryptisen järjettömiä lyriikat oli: coolit grungedudet oli liimannu irrallisia synkkiä lauseita peräkkäin. ne kuulosti esiteininä liittyvän uskontoon mut ei liittyny, tai sit just päinvastoin. mulla on nyt soinu pari päivää päässä liven selling the drama.

luulen et mun amusian sotkemille ex-pianistin aivoille tekee hyvää palauttaa mieleen vanhoja melodioita. vaikka aivot on epäkunnossa, ne ei oo täysin rikki.