samaan tapaan niinku painostavan kosteen ja kuuman ilman takainen ukkoslupaus riippuu päiväkausia sääennusteessa toteutumatta, munkin olo vaan eltaantuu menkkiksiä venaillessa. oon itkeskelly vähän siellä ja vähän tuolla, yksittäisinä säälittävinä sadekuuroina et saisin hormonipainetta lientymään. muun ajan oon yrittäny uppoutuu täysin eskapismiin, seuraamalla oikeudenkäyntiä läppäriltä kuulokkeet tiukasti päässä ja korttipeliä naksutellen etten ehtis ajatella itteäni koskevia ajatuksia liikaa. välillä onnistun siinä paremmin ja välillä huonommin. kannatan aina ensisijasesti tunteiden kohtaamista ja käsittelemistä, mut nää pms-viikot ei tunnu enää millään muotoa mielekkäiltä itsetutkiskelun aihioilta, vaan pelkältä märehtimiseltä joka ei johda mihinkään.

luulis vaikkapa leffojen kattelun olevan hyvää pakoilua viihteeseen, mut mä menetin kiinnostukseni niihinkin sen taannoisen masennusjakson aikana. asetin tavotteekseni siis kattoa ainakin sata elokuvaa tänä vuonna, minä joka en todellakaan oo leffaihminen, mut sitäkin enemmän masokisti ja ehkä turhan suorituskeskeinen. oon tähän mennessä nähny 57 - pysyn siis ihan ookoosti aikataulussa, mut just nyt en löydä itestäni motivaatiota jatkaa haastettani, etenkään kun en luontaisesti pidä visuaalisen fiktion kuluttamista hirveen järkevänä tekemisenä. kirjoja lukiessa saat sentään kuvitella paikat ja hahmot ite. elokuvien kattominen pureskelee melkein kaiken sun puolesta. vähän liian passiivista.

oon katellu laidasta laitaan mitä milloinkin on sattunu digiboksin ohjelmatiedoissa vastaan, myös netflixin kautta muutamia. tällä hetkellä sanoisin et mun top kolmonen näyttää tältä:

1. naisen tuoksu

2. kaiken teoria

3. léon

enempää en osaa arvioida tässä kohtaa kun selaan katottujen listaa. tuntuu et ainakin 30 tekelettä on ollu aivan täyttä ajanhukkaa. ehkä jossain vaiheessa innostun taas jatkamaan, onhan tätä vuotta vielä paljon jäljellä.