kaamosoireet näyttää loiventavan mun tänkertasen pms:n jonkinlaiseks elottomuudeksi. jos voin valita masiksen ja ahdistuksen väliltä niin otan kyl mieluummin tän. on huomattavasti helpompaa olla vaisu ja masentunu kuin joku psykoottinen kolibri joka ei pysty nukkumaan kun sydän hakkaa ajatusten tahtiin.

kerroin jo töissäkin et on vähän tällanen viikko, koska siellä on niin avoin ilmapiiri. sanomalla ääneen ettei käy ihan täysillä nyt, poistaa myös omat paineet siitä et ois pakko olla sama veitsenterävä energiapakkaus kuin edellisillä viikoilla. sitäpaitsi yleensä kun avaa suunsa omista vastoinkäymisistä, uskaltautuu muutkin kertomaan rehellisesti miten menee. yks jolla oli kans tosi huono päivä sanoi hauskasti kun lähdettiin himaan eilen:

- päivä on pulkassa mut pulkka on kyllä hukassa.

leivoin taas skitsofreenikon kanssa tossa yks kerta, siitä on tulossa meiän oma laatuaikajuttu, ja huomaan et ollaan aidosti alettu lähentyä. viestitellään vapaa-ajallakin. tää ihminen suunnittelee itsenäisempää elämää nyt kun hoitotasapaino on sillä mallilla et se kykenee olemaan huomattavasti toimintakykysempi. aion tukee sitä sen matkalla. vaikka työharkka päättyykin aikanaan, enhän mä tältä paikkakunnalta mihinkään katoa.

maailma on lahjottanu ihmiskunnalle muutaman hyvän sitcomin, ja yks niistä on seinfeld. se on tullu netflixiin! en seuraa melkein mitään viihteellistä, katon vaan niitä mun ainaisia murhadokkareita ja oikeudenkäyntejä. seinfeld slap basseineen on ihan paras hyvän mielen sarja tähän nuupahtaneeseen olotilaan. mähän oon nähny melkein kaikki jaksot moneen kertaan, mut parhaat sarjat, leffat ja kirjat voikin kokee aina uudestaan ja uudestaan.