käytiin appivanhemmilla joulupäivänä ja valitettavasti sieltäkin kotiin ajellessa päällimmäinen tunne oli tyhjyys, onttous, pettymys.
kammottavat määrät ruokaa ja lahjoja, seassa ei yhtäkään dialogia tai katsetta joka kohtais. anoppi hössöttää kaikki hengiltä sen edessä ettei kellään oo mitään oikeeta asiaa kenellekään - paikalla appi humalaisine juttuineen ja puolison veljen perhe, joita tavataan ehkä kolmen vuoden välein, ja joiden kans meillä ei oo mitään yhteistä. en saanu ahdistuskohtausta kotoa lähtiessä, koska olin jo valmiiks niin ankeella tuulella etten jaksanu tuntee oikeen mitään. ajatuksena on koko joulupyhien yli ollu vaan et "hoidetaan tääki nyt alta pois".
ehkä mun keho teki mulle palveluksen aiheuttamalla ruokailun jälkeen niin pahat vatsakivut et menin makkariin makaamaan huonoa oloani pois: mietin tuskissani kummastakohan päästä alkaa ensin syöksyä tavaraa ulos, ja sillä välin muut vieraat ehtikin lähtee.
kun puoliso näki meille osotettujen pakettien muodon, se sano mulle kahden kesken:
- pahoin kuule pelkään et näis on jotain jeesuskirjallisuutta.
ja niinhän niissä oli. hihiteltiin taas eräällekin teokselle joka kieltää evoluutioteorian suurimpana ihmiskunnan valheena ja mä totesin mielessäni, et mun on ihan turha enää odottaa et anopin elinaikana mikään hirveesti muuttuu. parempi vaan antaa sen elää kuplassaan ja olla sillä keinollaan niin onnellinen kuin se osaa. olin kertonu puolisolle menomatkalla kuinka mua kaduttaa et avauduin henkilökohtasista ongelmistani anopille taannoin, kun sieltä tuli vaan helluntalaisjuttuja takas enkä tainnu tulla lainkaan kuulluks. mut saatoin lähtökohtasestikin odottaa sellasta ihan väärästä suunnasta.
en oo varmaan täällä kertonukaan siitä, kuinka myös mun oma rakas sadistinen äitini käytti uskontoa välikappaleena kaikessa niin, ettei tosiasioita (kuten itseään) tarvinnu koskaan kohdata, ja sain sellasesta aikalailla tarpeekseni jo lapsena. uskonnollisuus kuvottaa mua, koska se on aivan liian usein oikeamielisyyden verhoon laskostettu vallankäytön muoto.
noh, onneks mä en oo tekemisissä oman sukuni kanssa, niin meillä on kestettävänä vaan yks pakollinen ja vaivaannuttava joulu vuodessa.
