monta yötä jatkunu unettomuus saa olon tuntumaan läpikuultavalta. en oo hereillä, enkä unessa, vaan joku omituinen haalee hahmo jolla ei ehkä oo kehoa.
siis: kyllähän mä nukahdan. 7-kertanen nukahtamislääkeannos isokokosen puolison vastaavaan väliaikaseen kuuriin verrattuna hoitaa sen (en tajua miten kestän ilman mitään ekstrapyramidaalioireita tai tokkuraa näitä määriä kun oon hädintuskin 50-kilonen). laitan illalla korviin serial killer documetariesin ja sammun kuin puhallettu kynttilä ihan ihmisten aikoihin klo 00. mut sillon kun mulla on näitä kausia, 03-04 aikaan herään en tiedä mihin, usein ahdistavaan uneen jossa oon tosi epämukavassa tilanteessa ja epäonnistun jotenkin, välillä havahdun pissahätään, joskus herään vaan siihen että herään, niinku aivot ykskaks naksahtais päälle. sit alkaa ajatukset juosta, aivan samantien. eikä mitkään kivat ajatukset, vaan syyllistävät ja vähättelevät kaikenmaailman katastrofiajatukset, joita mulla on valveillakin, joskaan ei ihan niin saturoituneina.
toissa-aamuna nousin lopulta puol kuus ja livahdin hiljaa ulos kävelylle, koska huomasin että siellä oli niin huikee usva. tartti vaan pitkän neuleen ja kumisaappaat yövaatteiden päälle, asteita oli jotain +12. eilen heräsin neljän jälkeen keittämään kahvia. tänäaamuna yritin epätoivosesti taistella itteäni takasin uneen kolmen ja puolen tunnin ajan kunnes huomasin että ajatukset menee jo niin oudoiks (mietin kuinka vois kadota jättämättä jälkeäkään ja alottaa uuden elämän jossain ja totesin että se vaatis älyttömät suunnitelmat ja huolellliset järjestelyt nykymaailmassa - joita aloin jo listata), et ehkä parempi että nyt vaan nousen ylös tähän ihan tänhetkiseen elämään niinku tavalliset ihmiset.
neuropsykologi kerto joskus kun yritettiin keksiä ratkasuja mun teini-iässä alkaneeseen vaikeeseen unettomuuteen joka paheni aivovamman myötä, että jos ihmisaivoilta sammutetaan yöllä kaks tärkeintä aistia, näkö ja kuulo - koska on pimeää ja hiljaista - kapasiteettia jää aivan liikaa turhille ajatuksille ja niiden kehille. siks jotkut meistä alkaa ratkoa elämänkriisejä yksin pään sisällä öisin ja pyöriä levottomina tuskaisissa asennoissa kun kaikki vaikuttaa toivottomalta.
huonosti syöminen / nälkiintyminen aiheuttaa myös unettomuutta - biologia pakottaa meidät nälkäsinä olemaan valppaina, valmiina ettimään ravintoa. varsin loogista. en oo nauttinu tällä viikolla yhtäkään kunnollista lämmintä ateriaa, pelkkää shaibaa ja nesteitä (kuten jäätelöä, smootheja ja sitä kirottua liian hyvää kahvia). muutenki menny viime viikkoina liikaa päiviä niin etten syö yhtään mitään ennen iltaa.
mulla unettomuus ja ahdistuneisuus on joka tapauksessa niin ronskia laatua etten osaa rauhottaa itteäni vaikka kuinka yritän. jos herään aamuyöstä, niin yheksän kertaa kymmenestä en pysty nukahtamaan vaikka olisin kuinka uupunu, vaikka olisin syöny normaalisti, koska mun ajatuksia on mahdoton hiljentää. ajatusten ylenmääränen levottomuus on seurausta aivovammasta, ja tunteiden säätelykyvyn heikentyminen - myös vauriosta johtuen - pahentaa tietysti ahdistusta.
en tiedä millasta on elää adhd:n kanssa, mut mä en ollu tällanen ennen aivotälliä, joten pystyn luultavasti jollain tasolla ymmärtämään nykyään paremmin senkaltasta päänsisäistä kaaosta. näen miten vaikeeta rauhottuminen ja keskittyminen pahimmillaan on. ja siis oonhan mäkin nepsy, mulla se vaan on hankittu häiriö (naurettava termi mutta sehän se on nimeltään).
pitänee tarkentaa kun joku tuttu joskus kysyi, että eiks noi murhajutut ahdista mua tai aiheuta unettomuutta tai painajaisia, niin ei. ne vaan kiinnostaa mua. nukahdan niihin ja vain niihin. kuuntelen vanhoja jaksoja tai vaikkapa oikeudenkäyntien tylsiä päiviä joissa asianajajat väittelee jostain turhanpäiväsestä muodollisuudesta tai käsittelee esimerkiks talousasioita tai televalvontaa. tuomarin ohjeistaessa valamiehistöä menee monesti jotain tunti, ja siinä ajassa ehtii hyvin simahtaa.
mutjoo. kun nää unettomuudet jatkuu enemmän kuin kaks yötä, mä meen johonkin yliväsymystilaan jollon en pysty nukkumaan myöskään päivällä, koska oon uuvuksissa entistäkin ahdistuneempi. sit on tällanen olo että en koe olevani edes oikeestaan olemassa fyysisesti. tänään oon ollu juomatta kahvia puolenpäivän jälkeen ja aion ottaa nukkunappeja 10mg enemmän ja vielä pitkävaikutteisen melatoniinin. mun on saatava nukuttua ennen kun alan seota. univelka altistaa myös epilepsiakohtauksille.
se toissa-aamun sumu oli niin kaunis! aurinko oli vasta nousemassa, linnutkin hiljaa. jossain tosi kaukana kuulu kumeaa ison koiran haukuntaa. mä rakastan kävelyitä joilla yhtäkään muuta ihmistä ei tuu vastaan, on vain luonto ja mä ja kamera. maailma tuntuu sillon siedettävältä.
harmi etten ehtiny saada kettua usvaisella pellolla kuvaan - se sukels vauhdilla metsänreunaan mua piiloon kun olin yhtäkkiä lähellä. epäilen et se on yks ja sama repolainen jonka reviirillä asutaan. näen sen usein aamuhämärässä sniikkailemassa. se on tosi pitkäjalkainen ja hyväkuntoisen näkönen upee otus.