ihanaa et jaksoin viimeks siivota ateljeella. tänne yöks tuleminen tuntuu kuin tulis mökille, tai oikeestaan hotelliin, koska mukana on käytännössä matkatavarat. siivous korostaa sitä tunnetta niinku tulis johonkin lomapaikkaan, lomalle elämästään. ja sitähän tää on. onneks on oma erilliskämppä. ja kiva ettei tänään tarvinnu ekana tiskata tai siirrellä tavaroita pois edestä oikeille paikoilleen.
en ottanu edes mitään kirjaa mukaan, koska haluun vaan olla itteni kanssa huomisaamuun asti. oli ylikuormittunu olo joten ihan ensin mä vaan istuin sängyllä ja ajattelin kaikki ajatukset pois. istuin aika kauan, huomasin. jostain syystä asetan usein käden suuni eteen kun pohdiskelen. kehonkielen asiantuntijoiden mukaan keskustelutilanteessa se antaa viestin, että toisella on tilaa puhua, sitä ei aiota keskeyttää. näemmä teen sellasen eleen itelleni sillon kun mun on ajateltava. kuuntelen itteäni. mun on ihan todella ajateltava kaikki sen päivän aikana kertyneet ajatukset auki, jotta pää tyhjenee, kognitiivinen kuorma purkautuu, ja voin jatkaa eteenpäin niin, etten heti ylikuormitu uudestaan. yleensä kognitiivinen stressi tuntuu ihan fyysisenä uupumuksena päässä ja kehossa. piti oikein hengitellä syvään ja tuntu ettei jaksa seistäkään. se tila aiheutu ihan vaan siitä kun pakkasin tavarani tänne tuloon. tänään taas muistin kuin helvetin iso mun aivovaurio on, ja kuinka kevyesti mä edelleen otan sen, vaikka tunnen sen vaikutukset joka minuutti kaikessa mitä yritän tehdä.
seinään, jonka mielestäni remppasin jo viime kesänä kun lopetin maalaushommat täällä, on jääny mustia maalitahroja. ne näyttää kuutin kasvoilta. tai ehkä pienen linnun.
meinaa alkaa masentaa, joten piirrän.
