, kirjottaa p. saarikoski kun työ ei etene.

kalenteri näyttää kivasti sen verran että ystävämme pms on taas täällä piristämässä meitä. toistaseks oon purkanu neuroottista hermostuneisuuttani siivoomiseen ja kissojen kanssa riekkumiseen. vimmattuun lukemiseen. mut peiliin ei kannata kattoa, koska iho on huonosti, hiukset on huonosti, hampaat on huonosti, kroppa on huonosti. en keksi muutakaan kuvausta ololle. omassa kehossa on huono olla ja se huonous näkyy joka neliösentillä. kaikki ei oo harhaa tai pelkkää ruumiinkuvanhäiriötä: leukaan on yön aikana ilmestyny niin iso ja tulehtunu finni, että laitoin siihen laastarin suojaksi, koska osun siihen jatkuvasti kädellä ja se sattuu.

tuntuu niin epäreilulta, että kun elämänkumppaneina on mase ja ahi, hormonitoiminta tekee vielä sen tempun, että se ohut kuori jonka oon onnistunu terapiassa kehittämään itseni ympärille että selviän maailmassa, ohenee entisestään kerran kuussa, ja alan epäillä oonko koskaan mistään toipunutkaan, mitään oppinutkaan, missään vahvistunutkaan.

kerran meillä oli kananmunia, jotka oli suuria ja kauniita, mutta kun kopautin sellasta kevyesti paistinpannun reunaan tehdäkseni ruokaa, kuori oli niin ohut, että valtava sisältö pulpahti liedelle, keittiön tasolle ja siitä aina kaapinovea pitkin lattialle. kuori mureni siruiksi valkuaisen ja keltuaisen sekaan kuin se olis ollu illuusiota alun alkaen, nestemäistä kuten sisältönsä. se epäonnistumisen ja selittämättömän pettymyksen tunne, kun tyhmänä yrität pyydystää hyllyvää sotkua roskikseen: joka saamarin kuukausi mä yllätyn niinku silloin.

9838.jpg

noh. mä joka tapauksessa ehdin jo ottaa yhteyttä moneen paikkaan työharjottelujen merkeissä. kirjastolla ei oo tarjota mitään tällä hetkellä, yhden museon arkistolta ei oo vielä vastattu. ens viikolle sovin tapaamisen yhteen mielenterveysyhdistykseen, jolla olis riittävästi toimintaa jotta saisin tunnit täyteen, mikäli tuntuu että ne haluaa mut ja mä haluan ne. huomenna meen yhteen antikvaariseen kirjakauppaan ihmettelemään ja otan mukaan CV:n, hakemuksen ja kelan infot harjottelusta.

ja näistä tekemisistäni morkkistelen nyt ja koen etten kuitenkaan kykene mihinkään. katon hakemustani joka oli mun mielestä vielä eilen onnistunu ja totuudenmukanen, ja mietin että kuka tossa puhuu paskaa mun suulla. helvetin hormonit.