eilen oli todella vaikee päivä. en oikeen muista siitä mitään, vaikken oo edes pitkään aikaan syöny rauhottavia lääkkeitä. sen sijaan laskin eräiden toisten pillereiden määrän, ja niitä oli tismalleen niin monta että henki lähtis, plus yksi. päätin, että otan sen yhden "ylimääräisen" yötä vasten, että nukun paremmin, nukun yön yli, ja ehkä se on merkki. tää laskentatoimenpide rauhotti mua sen verran että sain maalattua aika mukavasti kun ateljeella oli taas myöhemmin päivällä valosaa (joskus tieto kivun loppumisesta toimii kuten plasebo). tänään olikin parempi olo. en oo itkeny (vielä ainakaan, ja kello on yli puolenyön).

kuvittelin aamulla etten tänäänkään kykenis poistumaan kotoa, koska hemisärky on ollu vieläkin pahempaa, kuin myös nää järkyttävät lämpötilat, mut kävin mä hoitamassa ne asiat mitä pitikin, kun päätin vaan impulsiivisesti, ittenikin yllättäen, ryhdistäytyä. sen jälkeen maalasin lisää, mut myös makoilin ja luin ja kulutin aikaa omissa oloissani niin kauan kun siihen tuntu olevan tarvetta. pitää vaan antaa itelleen tilaa. tunteet tulee aina jäljessä. mun tapauksessa usein todella jäljessä, ja sen myötä ratkasutkin.

viime aikojen tapahtumia ja ihmissuhteita koskevat surut ja ongelmat, duunikuvioista johtuva krooninen ylikuormitus tai tulevaisuuden ympärillä sumun lailla haahuileva epävarmuus (ja edm on vähättelyä, mä oon epävarma aivan kaikesta myös tässä ja nyt) ei tietenkään oo kadonnu mihinkään, oon vaan onnistunu siirtämään niitä jonnekin taka-alalle hetkellisesti, keskittymällä taiteeseen, luontoon ja kirjoihin. hitostako mä tiedän jos huomenna iskee taas joku uudenlainen romahdus. ehkä iskee, ehkä ei. en vaadi iteltäni sitä, että niin ei sais käydä.

jotenkin nyt kun mun intuitio varsinaisen elämäni suhteen on aivan jossain hukassa, se löytää taiteessa just ne oikeet reitit. en oo tuntenu epätietoisuutta enkä turhautumista tai itseinhoa maalatessani, kuten niin usein yleensä. toki nykyään maalaan tasan itteäni varten enkä ketään tai mitään muuta, mulla ei oo mitään aikataulua eikä mun tarvii miellyttää asiakkaita tai jälleenmyyjiä, saada aikaan mitään vaikutelmia taikka selitellä niitä.

ja yleensä masentuneena, järkyttyneenä, järkkyneenä? luovuuden intuitio toimiikin paremmin, koska tunteet on aina totta, ja niitä on siinä tilassa pakko sietää. tällön siihen sietämiseen, elossa pysymiseen, kuluu kaikki järkiperusteinen kapasiteetti, joten luova toiminta menee jollekin automaattiohjaukselle. sama  oli aikanaan säveltämisen kanssa. parhaat jutut synty pianon ääressä vaikkapa koko yön valvoneena tai enemmän/vähemmän sisäänpäin kääntyneissä tunnekuohuissa. en haluu sanoa et kärsimys on syvällistä tai todellinen taide vaatii jotain hemmetin synkkyyttä, koska taide vaatii niin paljon enemmän, mut vereslihalla, auki, alasti on oltava, jos haluu tehä mitään autenttista. muu on laskelmointia.

haha. tänään oli niin pirun kuuma et todella maalasin melkein alasti, alusvaatteiden päälle laitoin essun suojaksi.