eipä se parisuhteen yhden prosentin kohtaamisen nousu kestäny kun päivän tai kaks. ollaan oltu taas monta viikkoa eri päädyissä taloa, hyvä jos nähdään toisiamme viikonloppusin (vain kun pakko hoitaa tiettyjä askareita). tilanne on ollu tää jo noin seittemän vuotta joten kyseenalaistan koko älyllisen olemukseni kuvaannolliseen peiliin kattoessa. jos haluisin kämppiksen, muuttaisin omilleni ja varmaankin hankkisin sellasen, mut en todellakaan kaipaa ketään ihmistä lähelleni. olisin mieluummin vaikka yhden kissan kanssa jossain pienessä luukussa. taisin kirjottaa täälläkin joskus tilanteesta: olis helpompaa olla yksin ettei olis niin yksin. tällä hetkellä vaihtoehtosesti että sais nimenomaan olla kunnolla yksin.

hajoo pää esittäessä tällasta roolileikkiä. kummankin kaikki säästöt on kuitenkin nyt kiinni isossa vuodenvaihteessa tehdyssä remontissa jonka eka osa tulee kohta maksuun - ja se remontti oli pakko tehdä ennen lisäongelmia - joten mahdollisuutta siirtoihin ei kummallakaan oo. mulla on enemmän säästöjä ja siks pelivaraa, mut en aio tehdä kusisia temppuja yhteisen kiinteistön armoilla tällasessa tilanteessa. siedän siis huonoa parisuhdetta et selviydytään. sinänsähän tää on erittäin kuvaavaa: ollaan yhdessä siks et taloudelliset pakotteet sitoo meidät paikoilleen. tätä tää on ollu viime vuodet. toisen kanssa on mahdoton keskustella nykyään mistään, koska se on omien sanojensa mukaan vaan "niin huono sellasissa". seksin loppumisesta ei voi sitäkään vähää ottaa esiin koska menee täysin umpilukkoon. eikä toinen tietenkään oo syypää yksin mihinkään. mun aivovamma muutti kaiken, ja oon pikkuhiljaa luovuttanu. tunteita ei oo enää. luulen et haen avioeroa viimeistään valmistumisen jälkeen. täs on kulunu niin monia vuosia nyt jossitellessa et mun täytyy alkaa tehdä päätöksiä. mieluiten ennemmin kuin myöhemmin, eli en enää venytä mihinkään eläkepäiviin ja saa sit jotain myöhäisen keski-iän kriisiä kun kaikki on entistäkin monimutkasempaa.

mulla on taas ollu muutaman päivän ajan akupunktiomagneetit ihossa ja nyt ne tuntuu rauhottaneen ja parantaneen unta. suoraan sanottuna nukuttaa ihan koko ajan niinku olisin jossain lääkkeissä. toisaalta parempi sekin kuin jatkuva ahdistus.